Hymyillen – semisti epämukavuusalueella

Semisti epämukavuusalueella todellakin, mutta sillai hyvällä tavalla. Mutta mistä on kysymys?

Kun työkokeilu Teatteri Provinssilla oli päättymässä viime joulukuussa, niin meidän Vilmiä ja vatulointia -pikkujoulurevyyn ohjaaja Arto ”Nipa” Nieminen kysyi minulta viimeisen näytöksen jälkeen, että kiinnostaisiko minua tehdä pieni sivurooli Hymyillen -musiikkinäytelmässä, johon minä siinä Joulun yli mietittyäni vastasin myöntävästi. Uusia, erilaisia, hienoja kokemuksia, jes! – ajattelin.

Kerrottakoon, että minulla ei ole juurikaan kokemusta näyttelijänä. Edellinen rooli tuli tehtyä yli kymmenen vuotta sitten. Ja Kerrottakoon myös, että tässä edellä mainitsemassani pikkujoulurevyyssä minä toimin siis ääni- ja valomiehenä.

Toki esiintymiskokemusta lavalta muusikkona, soittajana ja laulajana on aika pitkältäkin aikaa ja monennäköisistä jutuista, mutta pakko myöntää, että tämä näytteleminen on kyllä jotenkin ihan eri juttu. Tässä matkan varrella tullut huomattua, että näytteleminen on itse asiassa tosi vaikea laji.

Vaikka minä pääsen laulamaan ja soittamaan tässä Hymyillen -musiikkinäytelmässä, mikä on se mulle tärkeä juttu, niin niihin mun rooleihin liittyy myös replikointia/näyttelemistä, mm. alkeellista rivitanssia, ym. heittäytymistä, mikä ei välttämättä lähde minulta ihan niin luontevasti näin pystymetsästä, kuin esim. joltain kokeneelta näyttelijältä/tanssijalta. Ja usein siinä kohtaa kun joku asia ei ole mulla ihan hallussa ja heittäydytään, niin meikäläinen on silloin aika vahvasti epämukavuusalueella. Minussa kun elää sellainen ”pieni” kontrollifriikki. Kaikki piitäisi olla järjestyksessä ja etukäteen harjoiteltua, niin kuin biisit yleensä keikalle mennessä.

Salon Seudun Sanomat 8.2.2017. Kuva Seppo Suominen.

Mutta korostan vielä, että se on vain hyvä asia, että joutuu epämukavuusalueelle, että joutuu laittamaan itsensä peliin. Saa hassutella oikein luvan kanssa. Saa nauraa omille heikkouksille ja vetää silti ihan täysii. Se on kivaa, se on huippua, se on kasvun paikka.

On suuri ilo ja kunnia olla tekemässä tätä näytelmää mahtavien tyyppien kanssa ja heittäytyä jonnekin kauas itsensä ulkopuolelle. Kiitos jengi!

Tule ihmeessä katsomaan kun KooJii laulaa ja ”tanssii” polkkaa bootsit jalassa ja stetsoni päässä!

Tule katsomaan meidän tarina – Hymyillen – Harmony Sistersseistä. Näytökset 11.2. – 22.4. Teatteri Provinssi, Salo.

Lisätietoja:

www.teatteriprovinssi.fi

Ei kommentteja

Top